Tiistaina päättyi ennakkoäänestys, joka aluevaaleissa oli vain viikon mittainen. Äänensä on antanut noin 26 prosenttia äänioikeutetuista. Kuntavaaleissa, kesän alussa, ennakkoäänestys kesti kaksi viikkoa ja ennakkoäänten osuus oli 33 prosenttia äänioikeutetuista ja lopullisesti äänesti 55 prosenttia äänioikeutetuista. Olisi erittäin hyvä, että mahdollisimman moni äänioikeutetuista kävisi äänestämässä näissäkin vaaleissa. Äänestysprosentin voisi uskoa alkavan nelosella taikka jopa viitosella, ja mitä enemmän äänestäneitä vaalissa sen parempi. Se nimittäin olisi demokratian ja vaalien legitimiteetin näkökulmasta tärkeää. Vaalithan ovat ainutlaatuiset, näissä valitut varsinaissuomalaiset valtuutetut päättävät suuremmasta euromäärästä kuin Varsinais-Suomen kunnat yhteensä jatkossa päättävät. Hyvinvointialueella vaaleilla muodostettavassa päättäjien verkostossa luodaan toimintatapojen raamit, alueen strategia, nimitetään henkilöstö ja myös päätöksenteon tavat muotoutuvat. Lisäksi valtuustoon ja lautakuntiin valittujen on huomioitava, että he jakavat rahaa, joka tulee ministeriöiden kautta. Rahanjaon lopullisesti päättää valtiovarainministeriö. Se saa esityksen ja sosiaali- ja terveysministeriötä, joka vastaa soten osuudesta sekä sisäministeriöltä, joka vastaa pelastuksen ja ensihoidon osuudesta.
Vaalikeskusteluissa ja mainonnassa on menty asioihin, joista ei aluevaltuustot päätä. Yhtä vähän kuin kunnanvaltuustot päättävät menetelmistä pysäyttää globaali ilmaston lämpeneminen, niin yhtä vähän maakuntien valtuustot päättävät polttoaineiden hinnoista. En voi näissä vaaleissa luvata bensan tai dieselin hinnan alennusta, enkä voi luvata pysäyttää ilmaston lämpenemistä. Sen sijaan voin luvata olevani ahkera, osaava sekä yhteistyökykyinen päättäjä, inhimillisellä otteella ja sydän oikealla. Huomioiden lisäksi kestävän kehityksen sekä järkevän verorahojen käytön. Sote-henkilöstön palkankorotuksiin eivät aluevaltuustot ota kantaa. Palkka-harmonisointiin liittyviä asioita aikanaan tulee kaiketi valtuustojen pöydälle, mutta tässäkin lainsäätäjä ohjaa raamit. Eduskuntavaaleissa valitut parlamentaarikot hallituksen esityksestä, voivat kuitenkin vaikuttaa nettopalkkoihin verolakeja säätämällä, mutta poliitikoilla ei ole onneksi päätösvaltaa palkkaratkaisuihin. Näin ollen bruttopalkat ovat työntekijöiden ja työnantajien välisen neuvottelun tulos.
Hyvinvointialueiden valtuustot päättävät rahan jakamisesta ja sen priorisoimisesta. Pelastustoimi ja ensihoito on myös erittäin olennaisia arjen turvan takaajia, resurssit on taattava tälle sektorille. Tässä on kyseessä poliittinen tahto, sillä budjetin kokonaisuudessa tässä ei ole merkittävää vaikutusta. Lisäksi on tärkeä huomata, että varsinaissuomalaisten yhteistyökyky ja halu määrittävät paljon myös sen, kuinka paljon valtion rahoitusta voimme ylipäätään saada maakuntaan. Nyt käytännössä eri alueiden sote ja pelastus ympäri Suomen ovat samasta rahoittajasta riippuvaisia ja kilpailevat samoista veronmaksajien rahoista. Pienetkin yksiköt ympäri maan ovat samojen rajallisten resurssien äärellä ja juuri tämä asetelma tekee sen, että tarvitaan yhteistyökykyisiä sillanrakentajia, ja myös edunvalvojia maakunnan päättäviin tehtäviin.
Uudistuksen yhteydessä on korostettu leveämpiä hartioita. On syntynyt mielikuva, että rakenteet ja hallinto määrittävät palvelujen laadun. Ja kun nyt hyvinvointialueet on päätetty perustaa ja järjestetään aluevaalit, kaikki ongelmat ratkeavat, huoltosuhde ei olekaan enää ongelma, rahat riittävät hienosti ja henkilöstö voi erityisen hyvin. No ei tietenkään asia ole näin, ei todellakaan, vaan kaikki palautuu siihen, kuinka sisällöllisesti uudistus hoidetaan. Hyvä esimerkki, ettei rakenne, vaan sisältö edellä tulisi mennä, on oma kuntani Rusko. Raisio-Rusko hyvän yhteistyön, sekä kuntalaisten sosioekonomisen aseman ja viranhaltijoiden hyvän työn ansiosta Ruskon kunnassa on onnistuttu pitämään sote-menot kurissa. Kunnan sote-menot ovat noin tuhat euroa per kuntalainen alemmat kuin maakunnassa keskimäärin. Erinomainen suoritus sinänsä, mutta kun asioita hoidetaan ja päätetään järkevästi, sekä tarkasti kuntalaisten rahoja käyttämällä. Lisäksi pienessä kunnassamme on kaksi terveysasemaa ja jonoja ei käytännössä ole lainkaan verrattuna valtaosaan muita kuntia. Tämä on vain mikro-tason esimerkki, mutta lopulta avaa silmät, ettei yhteisten asioiden hoito ole lopulta rakettitiedettä. Se on tarkkaa veronmaksajien rahojen perään katsomista, yhteistyön tekemistä ja vastuullisuutta kanssakulkijoiden hyvinvoinnista. Maalaisjärjellinen ajattelu on ajattelua, jolla monimutkaisia sote-asioitakin voidaan lopulta ratkota asiakaslähtöisyydellä, keveällä byrokratialla ja tarkan euron politiikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti